Tehostamisesta on tullut oikein muotisana. Kaikkea tehostetaan ja työntekijöistä pyritään nykyään samaan irti yhä enemmän ja enemmän. Mutta ollaanko tässä kenties menty jo liian pitkälle ja alkaako jatkuva tehostaminen kääntyä itseään vastaan? Entä jos yhteiskunnallista hyvinvointia ja tuottavuutta pyrittäisiinkin parantamaan juuri toisella tavalla?
Jos työntekijälle kasataan koko ajan enemmän tehtäviä, häneltä vaaditaan enemmän ja hän joutuu viikossa käyttämään yhä enemmän aikaa työtehtäviensä hoitoon niin pakostakin edessä on väsyminen ja ahdistuminen. Töissä ei ole enää kivaa, kaikenlainen luovuus kärsii ja työntekijä ei enää keksi uusia ideoita ollenkaan niin hyvin kuin ennen. Onko tämä enää tehostamista jos työntekijän viikkotuntimäärä kasvaa, mutta työntekijä ei saa enää aikaiseksi oikein muuta kuin hoidettua pakolliset tehtävät? Ei ole.
Mitäpä jos kokeiltaisiinkin toisin päin! Jos normaalia viisipäiväistä viikkoa tekevältä työntekijältä pudotettaisiinkin työpäivistä yksi pois ja huolehdittaisiin myös siitä, että töitä on järkevä määrä ja ne ehtii tehdä työajalla eikä niitä ole pakko jatkaa illalla kotona. Meillähän voisi tuloksena olla huomattavasti virkeämpi, hyvin levännyt, motivoituneempi ja luovempi työntekijä joka saisi neljässä päivässä aikaan yhtä paljon kuin ennen viidessä ja keksisi vielä uusia hyviä ideoita virkeänä ja hyvin levänneenä. Ja voisiko olla niin, että tällaisessa nelipäiväisessä työviikossa töitä riittäisi vähän useammallekin ja yrityksen olisi mahdollista palkata uusiakin työntekijöitä. Ja koska työtunnit tulisi käytettyä tehokkaammin kuin ennen niin palkka voisi kuitenkin olla sama.
Tällaisella nelipäiväisellä työviikolla olisi myös yhteiskunnallisia etuja. Työntekijöillä olisi yksi vapaapäivä enemmän viikossa käytettäväksi mm. liikuntaan, harrastamiseen tai vaikka ostoksilla käyntiin. Kansanterveys paranisi ja kotimainen kysyntä lisääntyisi joka näkyisi myös kaupan ja palveluntuottajien taloudellisessa tilanteessa.
Nykyään puhutaan myös paljon lapsiperheiden ongelmista ja jaksamisesta. Siihenkin auttaisi varmasti se, että vanhemmilla olisi viikossa yksi vapaapäivä töistä niin, että lapset ovat koulussa. Ajatuksenahan on, että yhteiskunta kyllä pyörisi samaan tahtiin kuin nykyään eli kaikki eivät pitäisi vapaapäiväänsä perjantaina tai maanantaina vaan työtä jaettaisiin vähän useamman tekijän kesken ja kaikki olisivat töissä neljä päivää viikossa, myös opettajat.
Jos työntekijältä vaaditaan jatkuvasti enemmän ja enemmän tehostamisen nimessä niin jossain vaiheessa tämä asia kääntyy itseään vastaan. Luulenpa, että monessa työpaikassa näin on jo käynyt. Hyvinvoiva työntekijä on varmasti yrityksenkin etu. Ja huolehtimalla työntekijän jaksamisesta huolehditaan myös hänen hyvinvoinnistaan ja koko yrityksen tai organisaation hyvinvoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti